Omasta elämästä kirjoittaminen kannattaa monestakin syystä. Kirjoittaminen on matka syvälle omaan minuuteen, etenkin silloin kun ei pelkää kohdata kipeitäkään muistoja. Onnellisista muistoista kirjoittaminen taas tuo hyvän olon pitkäksi aikaa.

Elettyä elämää kannattaa tallentaa myös jälkipolvien luettavaksi

”Tässä ovat elämäni tapahtumat; toiset arvioikoon niiden pohjalta luonnettani niin kuin heitä haluttaa”, sanoi Flavius Josephus (37-100 eaa). Hän on aikansa ainoa juutalainen historijoitsija, jonka teokset ovat säilyneet. Omaelämäkerta nimeltä ”Flavius Josephuksen elämä” ilmestyi arviolta vuonna 99 eaa, eli vuotta ennen hänen kuolemaansa.

Sittemmin, näihin päiviin asti on tapana ollut, että elämäkertoja julkaistaan useimmiten vasta eläkeiässä, mutta nyt elämäkertakirjoittaminen on onneksi saanut uusia ulottuvuuksia. Yhä nuoremmat julkisuuden henkilöt julkaisevat omia elämäkertojaan, mikä saattaa huvittaa iäkkäämpiä ihmisiä. Mitä kerrottavaa kolme- ja nelikymppisillä voi vielä olla, he ihmettelevät. Kerrottavaa on jo paljonkin, ja kirjoittaminen on antanut hyvän syyn pysähtyä miettimään mahdollista uutta suuntaa elämälleen. Saman voi tehdä meistä jokainen, vaikka ei omaa elämäntarinaansa julkaisisikaan.

Oman tarinan voisi aloittaa katselemalla ensin vanhoja valokuvia, tutkimalla itseään millainen oli missäkin elämänvaiheessa. Eteen saattaa nousta kipeä muisto tilanteesta, jonka halusi unohtaa, mutta mikä nousee aika ajoin tuskallisesti mieleen. Ehkä kirjoittaminen kannattaisikin aloittaa juuri tästä. ”Kirjoita kovaa ja kirkkaasti siitä, mikä satuttaa eniten”, sanoi Ernest Hemingway. Kyseessä voi olla traumamuisto, joka valtaa mielen. Silloin on hyvä muistuttaa itseään, että juuri nyt ei ole mitään hätää. Tunne on vain muisto menneisyydestä, eikä tapahdu tässä hetkessä.

Miten minusta tuli minä

Ihminen ei ole saari, joten omaa tarinaakin on vaikea kirjoittaa vain itsestään. Mukaan tulee väkisinkin muita ihmisiä, joista läheisimpiä kannattaa ajatella hyvä tovi. Millaisia he olivat, mitä tekivät ja mitä merkitsivät minulle?

Aloita siis aineiston keruulla tutkimalla vanhoja valokuva-albumeita:

– Katsele valokuviasi vauvaiästä lähtien. Keitä kuvissa on? Millaisia muistoja heihin liittyy?    Millaista perhetarinaa valokuvaan liittyy?

– tee mielikuvamatkoja lapsuutesi ja nuoruutesi tärkeimpiin maisemiin

– kirjaa ylös tuntemuksia, joita lapsuutesi ja nuoruutesi paikkoihin liittyy

– millaisia leikkejä näissä paikoissa leikit? Missä sait ensisuudelmasi?

– mene vanhan koulusi pihalle ja anna muistojen virrata

– lapsuutesi ja nuoruutesi aikaiset päiväkirjat ovat aarteita. Niistä voit ottaa suoria sitaatteja

– katsele omaa kotiasi, sen vanhoja esineitä ja muistele, millaisia tarinoita niihin liittyy

– käy kotiseutumuseossa, löydät ehkä esineitä, joita on ollut suvussasi

– kerää kaikki kalenterisi samaan laatikkoon. Poimi kalentereista tärkeimmät ja elämääsi eniten vaikuttaneet tapahtumat

Omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta väitöskirjan tehnyt Anna-Liisa Karjalainen sanoo, että omasta elämästä kirjoittaminen on reflektiivinen teko: kirjoittaja kääntyy tarkastelemaan elettyä elämäänsä, merkityksellistää sitä, pyrkii ymmärtämään ja esittämään ymmärrettävänä. ”Tavallista on, että mennyt tunne muistettuna herättää jonkun toisen tunteen. Muistelun synnyttämä uusi tunne ilmentää muuttunutta suhdetta menneessä koettuun sekä siihen tulkintaan, jonka kirjoittaja tekee menneisyyden kokemuksistaan. Siten esimerkiksi murrosiän tunteenpurkauksiin aikuinen muistelija suhtautuu hyväntahtoisesti ja ilman tunnekuohua tai häveten ja harmitellen.”

”Oman menneisyytensä muistelijan tyypillinen tunne on myötätunto silloista minää kohtaan. Muistelija ei koe välttämättä samoja tunteita kuin muistojen aikana menneisyydessä, vaan tulkitsee mennyttä etäämpää ja tarkastelee mennyttä minää kuin ulkopuolisena, uudesta näkökulmasta ja selkeästi nykyhetkestä käsin. Tarkastelutapa ei ole neutraali ja objektiivisuuteen pyrkivä, vaan myötätuntoisten tunteiden sävyttämä ja menneisyyden minän puolelle asettuva.” A-L K

Apuvälineitä kirjoittamistyöhön

1.Työsuunnitelma. Mieti, mistä elämäsi ikävaiheista haluat kirjoittaa. Jos haluat laittaa ”pakettiin” koko elämäsi, pohdi kuinka paljon mistäkin elämänvaiheesta kirjoitat.

Mieti otsikot niille elämänvaiheille, joista ryhdyt kirjoittamaan.

2.Ajattelukartta kunkin otsikon alle. Piirrä isolle paperille itsesi pallona. Mieti, keitä ihmisiä tähän elämänvaiheeseen liittyy. Piirrä naiset palloina ja miehet kuutioina, sitä lähemmäs itseäsi, mitä merkityksellisimpiä he sinulle olivat tuolloin. Muistele millaisia sidoksia heillä oli toisiinsa ja teitä yhdistäviin tapahtumiin. Kuinka he suhtautuivat sinuun. VARAA AJATTELUKARTAN TEKEMISEEN AIKAA. ÄLÄ SENSUROI TUNTEITASI.

Piirrä ajattelukarttaan myös elämääsi vaikuttaneet rakennukset, kotieläimet, leikkipaikka, koulu, opiskelupaikka, työpaikka.

Miten kirjoitat

Claes Andersson kirjassaan Luova mieli, neuvoo näin:

”Mene suoraan asiaan. Jos sinulla on jotain kerrottavaa, kerro se heti, täsmällisesti, mahdollisimman konkreettisesti. Totuus on konkreettinen, kuten Bertolt Brecht muistuttaa. Yksityiskohdat lisäävät tarinasi uskottavuutta.

Älä jaarittele äläkä kiertele ja kaartele. Käytä lyhyitä ja selkeitä päälauseita. Erno Paasilinna aloittaa kertomuksensa Taustan Mikon kotiinpaluusta (kirjassa Nuoruusaikoja) näin: ”Korhosen Lauri sai kerran Sasujärvestä suuren hauen, toista metriä pitkän. Hän tuli selin ovesta sisälle ja veti hauenpirtin lattialle. Sillä oli markan kokoiset suomut.” Parilla lauseella olemme jo keskellä mielenkiintoista tarinaa. Se on paikallistettu, ilmapiiri ja elintavat käyvät ilmeisiksi. Tästä on hyvä jatkaa.

Älä psykologisoi. Älä teoretisoi. Älä selitä, mitä ihmiset tuntevat ja kokevat, vaan kerro ja kuvaa, miten ihmiset toimivat, miten he tekojensa kautta ilmaisevat sisäisen maailmansa: aikomuksensa, halunsa, riemunsa, ivansa, mustasukkaisuutensa, inhonsa, hellyytensä, onnensa, hyväntahtoisuutensa, murhanhimonsa. Mitä asiakeskeisempi ja neutraalimpi olet, sitä vahvemmin välität henkilöittesi tunteiden koko skaalan.

Pidä mielessä, että kyseessä on sinun juttusi, sinun kokemuksesi ja sinun tapasi hahmottaa ja välittää niitä asioita, joista vain sinä tiedät ja joita kukaan muu ei ole kokenut, eikä voi ymmärtää. Tekstisi on sinun valtakuntasi ja sinä olet sen valtakunnan hallitsija, keisari ja kuningas. Nauti tästä valta-asetelmasta. Se on ohimenevää laatua.”

Kirjallisuutta:

Näin kirjoitat oman elämäsi tarinan, Kai Vakkuri, BSV-kirja 2005

Luova mieli, Claes Andersson, Kirjapaja Oy 2004

Kirjoita tarinasi, Timo Montonen, Otava 2008

Saattaen vaihdettava- vapaudu kirjoittamalla, Heli Hulmi, Kansanvalistusseura 2010

Mindfulness ja kirjoittamisen taito, Dinty W.Moore, Basam Books 2012

Kuva: Pixabay