Saippuoiden tekeminen on hauskaa, ja lisäksi se on ympäristöteko. Kun saippuoiden valmistuksen aloittaa ajoissa, niitä ehtii valmistaa kaikille ystäville ja sukulaisille tuoksuviksi joululahjoiksi.

Saippualla on jännittävä ja pitkä historia. Keltit tekivät saippuansa eläinrasvoista ja kasviperäisestä tuhkasta. Roomalaiset puolestaan käyttivät vuohen talista ja puuntuhkasta tehtyä saippuaa. Pompeiji raunioista löydettiin todisteita kokonaisesta saippuatehtaasta.

Euroopassa saippuaa on valmistettu 1200-luvulta alkaen. Maissa, joissa oliivipuista saatiin kallisarvoista öljyä, pystyttiin valmistamaan laadukasta saippuaa peseytymiseen. Muualla Euroopassa oli saatavilla lähinnä vain eläinperäistä talia. Ensimmäinen maailmansota aiheutti rasvapulan ja johti synteettisten pesuaineiden kehittämiseen, jotka syrjäyttivät luonnonmukaiset saippuat.

Palasaippuoita ei marketeissa enää juurikaan näe, vaan hyllyt pursuavat muoviin pakattuja pesutuotteita. Maailman meret kärsivät muovikuormituksesta, joista suuri osa kertyy juuri näistä muovipulloista ja rasioista.

Nestesaippuaa pidetään hygieenisempänä valintana, mutta palasaippuat ovat yleensä emäksisempiä, eivätkä niiden kuivalla pinnalla eivät bakteerit ja virukset viihdy. Jos saippuaa säilytetään märässä astiassa, on tilanne toinen, koska bakteerit ja virukset villiintyvät kosteudesta. Palasaippuaa- ja shampoota tulisikin käännellä usein, jolloin se pysyy pitkään käyttökelpoisena.

Valmis saippuamassa on aloittelijalle turvallisempaa

Saippuaa saadaan yhdistämällä rasvoja ja lipeää (natriumhydroksidia). Rasvan ja lipeän yhdistäminen tietyssä lämpötilassa veteen saa aikaan saippuoitumisen. Lipeä on myrkyllistä, joten etenkin lapsiperheissä saippuan valmistaminen alusta loppuun asti itse vaatii erityistä huolellisuutta. Turvallisempaa on käyttää valmista saippuamassaa. Lipeä muuttuu myrkyttömäksi valmistusprosessissa, joka voi olla aloittelijalle haastava, ja vaatii tarkkoja turvatoimia. Saippuamassa on ehdottoman käyttöturvallista, joten siitä voi tehdä palasaippuoita yhdessä lastenkin kanssa.

Valmiita saippuamassoja myydään hyvin varustetuissa askarteluliikkeissä ja nettikaupoissa. Useimmat massat eivät sisällä sulfaatteja ja voimakkaita pesuaineita, mutta tämä kannattaa tarkastaa vielä ainesosaluettelosta. SLES- tai SLS-merkintä kertoo, ettei tuotteessa ole sulfaatteja.

Massan lisäksi tarvitaan erilaisia muotteja sekä tuoksuja ja värejä, ja halutessa vaikkapa vadelman siemeniä tai ruusun terälehden hippusia.

Tuumasta toimeen!

Saippuan tekeminen muistuttaa leipomista. Massaa sulatetaan kuin voita ja maustetaan kuin taikinaa, joka kaadetaan lopuksi muotteihin.

Lahtisen vahavalimo ohjeistaa näin: ”Saippuamassaa voi sulattaa mikroaaltouunissa keskiteholla. Pilko saippuamassa pienemmiksi paloiksi ennen sulatusta. Voit myös sulattaa massan vesihauteessa kannellisessa astiassa. Mikroaaltouunissa voit käyttää mikroaaltouunin kestäviä muoviastioita, mutta vesihaudekattilan on syytä olla ruostumatonta terästä, jottei astiasta liukene massaan esim. väriä.

Saippuamassa sulaa täydellisesti noin 70 – 75 asteen lämmössä. Voit välillä sekoittaa massaa. Kun massa on sulanut, sekoittele vain varovasti, jottei siihen tulisi ilmakuplia.  Varo kuumentamasta massaa liikaa, jottei sen väri tummuisi.

Voit sekoittaa sulaan massaan värin, tuoksun ja halutessasi vaikka juoksevaa hunajaa. Hunajaa voi lisätä maksimissaan 10 % saippuan painosta. Massaa ei saa kuumentaa hunajan lisäämisen jälkeen, kuumennettaessa hunajan hyvät ominaisuudet kärsivät ja hunaja tummuu.

Halutessasi värjätä saippuoita lisää väriä varovasti vähitellen, niin saat haluamasi sävyn. Värejä voi myös sekoittaa keskenään. Tuoksua voit lisätä oman makusi mukaan, muista kuitenkin lisätä sitäkin vähitellen, jotta tuoksun voimakkuus ei yllätä.

Saippuamuotteina voit käyttää valmiita saippuamuotteja tai esim. jogurttipurkkeja, silikonisia leivosmuotteja jne. Kaada massa varovasti muottiin, jottei siihen tulisi ilmakuplia. Mahdolliset ilmakuplat voit poistaa saippuan pinnalta vaikkapa pienellä lusikalla heti, kun olet kaatanut massan muottiin. Anna saippuoiden jähmettyä rauhassa normaalissa huoneenlämmössä tai jos sinulla on kiire, laita täytetty muotti jääkaappiin jähmettymään. Kun massa on jähmettynyt kunnolla, pudota valmis saippua pois muotista.

Säilytä valmiit saippuat huoneenlämmössä. Voit pakata saippuat tuorekelmuun, sellofaaniin, silkkipaperiin tms.”

Palashampoon tekeminen onnistuu samalla tavalla kuin saippuoidenkin. Säilytyksessä on hyvä muistaa sama sääntö kuin palasaippuoidenkin kohdalla.

Saippuoihin ja shampoopaloihin voi upottaa kiinnitysnarun valmistusvaiheessa kaatamalla massaa ensin muotin puoleen väliin saakka, jonka jälkeen lisätään narulenkki, ja tämän jälkeen täytetään muotti.

Lähteet: Tee itse saippuaa, Sarah Harper, Docendo 2014 www.lahtisenvahavalimo.fi