Harvoin tulee ajatelleeksi, että tunnetutkin villieläimet voivat kuolla sukupuuttoon. Mutta kuuluisuus ei anna suojaa elinympäristön tuhoutumista, salametsästystä ja saalistajia vastaan.
Pelkästään vuonna 2019 menetimme muun muassa sumatransarvikuonon ja miekkasammen. 2020 sukupuuttoon kuolleeksi julistettiin esimerkiksi okakrotti, ensimmäisenä merikalana maailmassa.
Vaikka kaikkien eläinlajien selviytyminen on tärkeää, erityisesti näiden neljän kriittisesti uhanalaisen eläinlajin katoaminen jättäisi suuren aukon:
1. Amurinleopardi
Venäjän Kaukoidässä, lähellä Pohjois-Korean rajaa, amurinleopardi on tottunut selviämään vaikeissa olosuhteissa. Mutta salametsästys ja yhä harvemmaksi käynyt ravinto on saanut leopardikannan pienenemään kaksinumeroiseksi luvuksi. Tätä suloisen näköistä – vaikkakaan ei halattavaa – petoeläintä on pitkään metsästetty sen upean pilkukkaan turkin vuoksi. Jatkuvan salametsästysuhan vuoksi niiden elinympäristöä vartioi nykyisin aseistetut partiot. Tänä päivänä ainoastaan 84 varmistettua yksilöä on jäljellä – mikä on itseasiassa enemmän kuin vuonna 2007, jolloin populaatio oli alimmillaan noin 30 yksilöä.
2. Oranki
Orangit ovat suurimpia puissa eläviä nisäkkäitä. Ne ovet kaikkiruokaisia ja hämmentävän ihmismäisiä. Kaakkois-Aasian viidakoissa asustavat orangit ovat olleet pääosassa monissa luontodokumenteissa, ja hurmanneet katsojat oudoilla, lättänillä kasvoillaan ja sosiaalisilla kuvioillaan. Naarasorangeilla on monimutkaisia sosiaalisia verkostoja, ja aikuiset orangit kokoontuvat syömään yhdessä samoille apajille, kun ruokaa on runsaasti saatavilla. Kun ruoka on kortilla, orangit pysyttelevät enimmäkseen erillään. Orankeja on kolmea eri lajia: sumatranorangit, joita on jäljellä noin 14 000; borneonorangit, joita on noin 100 000 sekä vastikään löydetyt tapanuliorangit, joita on vain 800.
3. Karettikilpikonna
Kuusi seitsemästä merikilpikonnasta on listattu uhanalaiseksi, ja karettikilpikonna on niistä kaikkein uhanalaisin. Ne joutuvat pyydyksiin kalastussaaliin mukana, jäävät kiinni kalastajien koukkuihin, tukehtuvat saasteisiin ja menettävät poikasensa. Niitä myös metsästetään kiiltävien kuoriensa vuoksi. Jokainen kuviteltavissa oleva kauheus on tuttua näille meren matelijoille. Luonnonsuojelijat ovat käyttäneet vuosikymmeniä yrittäessään elvyttää vaikeuksissa olevaa lajia.
Teoriassa merikilpikonnien levinnäisyysalue on maailmanlaajuinen, mutta karettikilpikonna on ollut Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n Punaisessa Kirjassa jo vuodesta 1982, ja tieteilijät arvioivat, että niiden lukumäärä on laskenut jopa 80 % viimeisen vuosisadan aikana.
4. Sumatrantiikeri
Siperiantiikeri on pitkään ollut malliesimerkki uhanalaisesta eläinlajista, mutta sen eteläisempi sukulainen on sitäkin suuremmassa vaarassa. Päiväntasaajalla sijaitsevilla Indonesian saarilla elää sumatrantiikeri. Se on tiikereiden pienin elossa oleva alalaji, ja sen elinpiiri on rajoitettu yhä pieneneviin taskuihin Sumatran viidakoissa. Sumatrantiikeri syö keskikokoisia nisäkkäitä, kuten apinoita, muntjac-peuroja ja tapiireja.
Tiikerien ongelmat ovat samankaltaisia kuin muidenkin uhanalaisten eläinlajien – elinpiirin väheneminen ja salametsästys – ja huolimatta valtavista suojeluponnistuksista, jäljellä on vähemmän kuin 400 sumatrantiikeriä. Aikoinaan Indonesian viidakoissa asusteli kolme eri tiikerilajia, mutta jaavantiikeri ja balintiikeri ovat molemmat jo kuolleet sukupuuttoon.
Lähde: Silversurfers
Kuvat: Pexels, Pixabay
