Rooli bonustyttären äitinä on tuonut Annikan elämään paljon rakkautta.
Helmikuussa viisikymppisiään viettänyt Annika Metsäketo kertoo kuulumisiaan Apu-lehden laajassa haastattelussa. Pitkän uran radiotoimittajana tehneen Annikan elämässä on tapahtunut viime vuosina paljon.
Elämä on kuljettanut monen ilon ja surun läpi, mutta Annika ei vaihtaisi mitään pois.
– En haluaisi pyyhkiä pois elämästäni yhtään vuotta, mitään kokemaani tai näkemääni, en edes kaikkein vaikeimpia hetkiä, hän kertoo.
Annika meni naimisiin turkkilaisen Baris Kirkgözin kanssa vuonna 2013. Siitä kahden vuoden päästä hän joutui hyvästelemään rakkaan isänsä, muusikko Martti Metsäkedon, joka kuoli syöpään.
Samoihin aikoihin hänen kaksikymmentä vuotta kestänyt uransa radiotoimittajana tuli tiensä päähän: Annika sai potkut Radio Novalta.
Vuoden työttömyyden jälkeen Annika alkoi työskennellä televisiotuotantojen taustalla.
Pelaa Ridgen Forresterin seurassa CasinoEurolla!
Lapsettomuus ollut kipeä asia
Annika Metsäketo on tiennyt jo kauan, ettei voi saada biologisia lapsia. Hän oli kerran nuoruudessaan raskaana, mutta silloinen kumppani suostutteli hänet tekemään abortin.
Kolmekymppisenä sinkkuna Annika mietti menevänsä ulkomaiselle hedelmöitysklinikalle yksin, mutta luopui sitten ajatuksesta, koska se tuntui hänestä itsekkäältä. Lapsi saattaisi kaivata elämäänsä molempia vanhempia.
– Aikaisemmin lapsettomuus oli minulle kipeä asia. Minua loukkasi, kun ihmiset olettivat, että uran luominen on minulle perheen perustamista tärkeämpää.
Annika mietti silloin, voiko hän olla kokonainen nainen, mikäli hän ei koe äitiyttä. Sittemmin ajatus on alkanut tuntea älyttömältä. Hän on ymmärtänyt, että lapsen saaminen ei määritä naiseutta.
– Nykyisin olen sinut lapsettomuuteni kanssa. Käsittelin asian mielessäni jo vuosia sitten ja hyväksyin, että näin on tarkoitettu, syystä tai toisesta.
Uusperhearkea etäsuhteen jälkeen
Annika on lopulta kuitenkin päässyt elämään perhe-elämää yllättävää kautta, kun suhde Barikseen toi mukanaan myös Annikan kaipaaman lapsen.
Baris muutti vuonna 2017 Suomeen, pitkän etäsuhteen jälkeen. Hänen tyttärensä Azra seurasi perässä vuotta myöhemmin. Tyttö oli silloin yhdeksänvuotias.
– Äitipuolen rooliin tottuminen on ollut iso muutos, mutta olen sopeutunut siihen hyvin. Se päätti itsekkään elämänvaiheeni. Asuin 47 vuotta ilman lasta ja yhtäkkiä arkeni lakkasi pyörimästä omien tarpeideni, aikataulujeni ja töideni mukaan. Nyt tärkeintä on pieni tyttömme, kertoo Annika.
Pelkästään turkkia aluksi puhunut tyttö on oppinut kolmessa vuodessa puhumaan erinomaista suomea ja englantia, ja opettelee nyt ruotsia.
Baris ei puhu suomea kovin sujuvasti, joten Annika huolehtii Azran koulunkäyntiin liittyvistä asioista.
– Olen valtavan onnellinen, että sain bonustyttären ja että hän on tuonut elämääni lisää rakkautta. Azra on ihana juuri sellaisena kuin on. Meistä on tullut toisillemme tärkeitä. Azra on halunnut kutsua minua alusta asti äidiksi, vaikka olen sanonut, että pelkkä Annikakin on hyvä.
Sääntöihin ja rutiineihin totuttelua
Kaksitoistavuotias Azra viihtyy uudessa kodissaan hyvin. Sääntöjä ja rutiineja on perheessä luotu pikkuhiljaa. Annikan mukaan turkkilainen kasvatus on suomalaista rennompaa.
– Haluan olla johdonmukainen ja pitää sovituista asioista kiinni. Ei tarkoittaa ei ja kyllä tarkoittaa kyllä. Meidän on pitänyt opetella yhdessä pelisääntöjä, Annika kertoo.
Viikonloppuisin kodin täyttää Istanbulin tuoksu, kun perhe valmistaa yhdessä runsaan turkkilaisen aamupalan. Baris on taitava kokki ja pitää ruoanlaitosta. Annika arvostaa miehensä huolenpitoa ja auttavaista luonnetta. Hän on kiitollinen perheestään ja vanhemmuudesta.
– Olen kiitollinen ja onnellinen monesta asiasta, esimerkiksi siitä, että minulla on maailman paras aviomies, joka on aina rinnallani.
Lähde: Apu
Kuva: Instagram/annikametsaketo
