Eino Grön on laulanut koko elämänsä.
Laulaja Eino Grönin, 82, ura alkoi jo vuonna 1957. Iskelmän tulkitsija ja tangon sinivalkoinen ääni ei silti suunnittele eläkkeelle jäämistä.
– En osaa omalla kohdallani ajatella laulamista työnä. Laulan, koska en voisi kuvitella tekeväni mitään muuta, kertoo ikoninen laulaja Seura-lehden haastattelussa.
Laulaja kertaa haastattelussa elämänsä vaiheita. Laulaminen on ollut mukana kuvioissa aivan lapsuudesta saakka, kun Eino-poika esiintyi päiväkodissa ja kirkon jumalanpalveluksissa. Eino kertookin saaneensa laulamisen lahjan jo äidinmaidossa.
Liikunnanohjaajaksi 60-luvulla valmistunut Eino ei tehnyt päivääkään töitä liikunnan parissa, vaan ura musiikin parissa vei miehen kokonaan mukanaan. Yhä edelleen, 60 vuotta myöhemmin, yleisöltä saatu palaute motivoi laulajaa jatkamaan.
– Antaessani itsestäni kuulijalle ja katsojalle saan samalla itselleni. Se on suurin palkinto, minkä tästä työstä voi saada.
Pelaa CasinoEurolla kätevästi omilla pankkitunnuksillasi. Tee tili jo tänään!
Uutta musiikkia Emma-gaalassa
Einolla on kyky uudistua musiikillisesti, minkä osoittaa muun muassa rap-artisti Pyhimyksen, eli Mikko Kuoppalan kanssa levytetty kappale Hyvät Hautajaiset, jonka ensiesitys oli Emma-gaalassa toukokuussa.
– Paluu Finnvoxin äänitysstudioille Pitäjänmäkeen Mikon kanssa tuntui siltä, kuin olisi tullut vuosikymmenten jälkeen kotiin, Eino tunnelmoi.
Laulutuokiot hoivakodeissa
Koronavuosi on tyhjentänyt muusikkojen ja muiden viihdetaitelijoiden kalentereita, mutta yhtä tärkeää järjestelyä pandemia ei ole päässyt sotkemaan: Eino on päässyt edelleen laulamaan vaimolleen Marjatalle.
Laulajan muistisairaudesta kärsivä vaimo asuu hoivakodissa, jossa Eino käy laulamassa hänelle ja muille asukkaille.
– Laulaminen hoitokodeissa ja senioritaloissa on jatkunut korona-aikanakin, mistä olen kiitollinen. Korona-aika on ollut vaikeaa niin meille viihdetaiteilijoille kuin muillekin, kertoo hän Seuralle.
Musiikki tuo lohtua
Einon elämä muuttui, kun vaimo sairastui ja muutti hoivakotiin vuonna 2015. Uusien elämänvaiheiden keskelläkin musiikki tuo kuitenkin aina lohtua – ja pieniä ihmeitä.
– Luopuminen rakkaasta ihmisestä nostaa pintaan haikeutta ja ikävää. Kaiken keskellä olen kuitenkin saanut todistaa musiikin voiman, kun muistisairaat, jotka eivät enää kykene puhumaan, laulavat mukanani. Sanat virtaavat heiltä kuin itsestään. Tämä tuo paljon lohtua meille omaisille.
Lähde: Seura
Kuva: Wikimedia Commons
